Antti Siika-aho Kepulainen Kalliosta

Itämeri kuntoon!

Naapurukset Suomi ja Viro juhlivat peräjälkeen itsenäistymisensä sadannetta juhlavuotta. Molempien maiden historia, kohtalot ja kehitys ovat tiiviisti sidoksissa ympäröivään Itämereen. Suomen ja Viron valtioiden sekä pääkaupunkiemme tulisi ottaa aiempaa selkeämmäksi tavoitteeksi Itämeren pelastaminen. Emme voi sulkea silmiämme siltä tosiasialta, että Itämeri voi huonosti. Tarvitaan vedet ylittävää yhteistyötä, aluesuunnittelua sekä päämäärätietoisempaa vaikuttamistyötä.

 

Helsingillä ja Tallinnalla on mahdollisuus vaikuttaa politiikallaan Itämerta rasittaviin energiankäyttöratkaisuihin sekä esimerkiksi muovijätteen määrään. Viro on jo kieltänyt ohuet muovipussit kaupoissa. Itämeren rannalla on yhä hiilikasoja, eikä Itämerta mainita sanallakaan Helsingin kaupungin strategiassa. Tämä on surullista kaupungissa, joka haluaa olla modernia ilmastovastuuta kantava pääkaupunki.

 

Itämeren suojelemiseksi tarvitaan myös yhtenäisempää aluesuunnittelua. Sen avulla voidaan hallita paremmin merialueiden käyttöä, laivaliikennettä, ympäröivän alueen energiankäyttöä sekä esimerkiksi kalastusta. Vuosi sitten Suomi pani toimeen EU:n direktiivin merialuesuunnittelusta. Kyseessä on uusi alueidenkäytön suunnittelumuoto, joka koskee aluevesiä ja talousvyöhykettä. Suunnitelmien laatimisesta vastaavat aluevesien äärellä olevat maakuntaliitot. Mutta riittääkö kansallinen suunnittelu? Suomi ja Viro olisivat luontaiset kumppanit suunnittelemaan yhdessä, sillä itämeripolitiikka on ennen kaikkea ylikansallista. Maiden välinen tiiviimpi suunnittelu tulee eteen viimeistään siinä vaiheessa, kun ryhdytään viemään todella eteenpäin Tallinnan-tunnelia. On syytä muistaa, että tunnelin rakennuttaminen edellyttää pitkälle meneviä ympäristövaikutusarvioita sekä riskienhallintaa.

 

Suomen ja Viron tiiviimmällä itämeriyhteistyöllä olisi väistämättä laajempaakin merkitystä. Se toimisi malliesimerkkinä muille Itämeren alueen maille. Itämeren suojelu- ja suunnitteluyhteistyöllä olisi samoin turvallisuusnäkökulma, mikäli Venäjä saataisiin aidosti sitoutumaan yhteisiin ympäristöpäämääriin. Tähän astihan Itämeren suojelua on tarkastelu pitkälti turvallisuuspolitiikka edellä.

 

Ylikalastus ja tiettyjen lajien hupeneminen rasittavat Itämerta pahasti. Onko Helsinki valmis ottamaan askelia esimerkiksi siihen suuntaan, että kouluissa tarjottaisiin enemmän kestävästi pyydettyä ja kotimaista kalaa, kuten silakkaa, ahventa ja haukea? Enemmän kestävää kalaa, enemmän puhdasta Itämerta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tietääkö Siika-aho, että kalastusaluksemme on pääsääntöisesti myyty Viroon.
Särki purkitettuna on tosin sardiininveroinen ruokakala.
Belgiasta ajetaan sianpaskaa pelloille levitettynä Kalingradiin, virossa tosin uuden itsenäisyyden aikana ainakin Pärnussa suoraan mereen.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Miten hiilikasat Itämeren rannoilla vaikuttavat Itämeren tilaan?

Itämeren suurin ongelma on ravinnekuormitus, joka on isolta osin maatalouden ja toiseksi muun yhdyskuntarakenteen aiheuttamaa. Ahvenen ja hauen kalastamisella ei ole mitään tekemistä Itämeren tilan kanssa.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Kivihiilikasat eivät kasoina vaikuta mitään. Sen sijaan typpikierto (ilma, maa ja vesi) on aina yhteydessä hiilenkiertoon. Kun ilmassa tai vedessä on hiilidioksidia enemmänkuin tarpeeksi (hiili ei ole kasveille resurssi vaan olosuhde, typpi taas on aina resurssi) se lisää myös typen sidontaa. Näinhän on käynyt kuten kasvitieteen emeritusproffa Sakari Hinneri on todennut saaristotutkimuksessa, että uloimpien saarien kasvillisuus siis terrestinen kasvillisuus on rehevöitynyt 30 vuoden aikana ja karuimmilla luodoilla esiintyy ravinnevaativia kasveja. Vaikka typpilaskeumat ovat 1970-80-lukujen huippulukemista vain murto-osa niin silti rehvöityminen on tapahatunut. Syy siihen on hiilen nopeutunut kierto ja ilmaston lievä lämpeneminen. Näin on esim. käynyt myös luonnonhuuhtoumalle.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen

Onhan tämä tragikoomista, että kun Keskustan edustaja ottaa Itämeren tilan esille (mikä sinänsä on hieno asia), ensimmäisenä mainitaan muovipussit, mutta se pahin saastuttaja, ravinnepäästöt, unohdetaan täysin.

Käyttäjän PekkaLaaksonen1 kuva
Pekka Laaksonen

Siika-aho ei tiedä mistä puhuu! Helsinki on Itämeren ensimmäinen kaupunki, joka on oman fosforipäästönsä nollannut kokonaan John Nurmisen Säätiön Nutritrade hankkeessa: "Helsingistä tulee Itämeren ensimmäinen fosforineutraali kaupunki yhdyskuntajätevesien osalta. Helsingin kaupungin ja John Nurmisen Säätiön yhteishankkeessa Helsinki neutraloi Viikinmäen puhdistamon fosforijalanjäljen rahoittamalla valkovenäläisen Vitebskin jätevesien puhdistusta."

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Asia on oikea, Itämeri voi huonosti, mutta täytyy olla kepulainen, jos Itämeren ongelmia koskevassa artikkelissa ei mainita maanviljelyä, lannoitteita, valumia, suojavyöhykkeitä ja rehevöitymistä.

Suomen sisäsaaristossa rehevöityminen on täysin paikallisen maanviljelyn aikaansaamaa.

Aloittaisin Itämeren pelastamisen siitä, että kaikki maanviljely mittavalla suojeluvyöhykkeellä kielletään. Haitta voidaan puolestani hyvittää viljelijöille veronmaksajien pussista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset