*

Antti Siika-aho Kepulainen Kalliosta

Tulevaisuusvinkkejä SuomiAreenaan

SuomiAreena käynnistyy tänään. Ohjelma näyttää painottuvan erityisesti tulevaisuuskeskusteluun. Kokonaisuutta lähestytään muun muassa ruoka- ja turvallisuusteemojen kautta. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on innoittanut monia pohtimaan tulevaisuuden ratkaisujamme. Mutta onko meillä aidosti rohkeutta debatoida teemasta, jossa mukaan tulevat arvot ja jopa poliittisesti riskialttiit aihealueet? Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne päsäytti edellisten eduskuntavaalien alla, että on hölmöä pohtia maan tai maapallon tilaa 100 vuotta eteenpäin. Emmehän ole tuolloin enää elossa, demarijohtaja järkeili.

 

Meidän tulisi välttää Rinteen kaltaista lyhytnäköistä ajattelua ja tehdä yhteiskunnallisia ratkaisuja nimenomaan 100 vuotta eteenpäin - ja ylikin.

 

Lähtökohtaisesti tulisi tiedostaa ja tunnustaa, että tuntemamme Suomi tulee jo lähivuosikymmeninä näyttämään aivan toiselta. On päivän selvää, että osin ilmastonmuutoksesta johtuvat muuttoliikkeet sekä kohtaloidemme yhä vankempi sitoutuminen maailmanlaajuisiin käänteisiin tekevät Suomesta huomattavasti moni-ilmeisemmän. Emme saata enää suhtautua yliolkaisesti globaaliin vastuunjakoon, kuten kehitysapuun, sillä sen tasosta on myös kiinni oma pärjäämisemme. Näin on, vaikka kuinka halla-aholaiset voimat polkisivat jalkaansa. Kuoreen käpertyminen houkuttelee aina, mutta sitä emme voi tehdä vaikka kuinka haluaisimme. Globaalit haasteet vaikuttavat väistämättä kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin. Tulemme olemaan läpileikkaavasti monenkirjava pohjoismainen yhteiskunta.

 

Tuo monenkirjavuus haastaa myös ajallemme ominaisen talousajattelun. Tukeudummeko ajattelussamme ja päätöksenteossamme uskoon jatkuvasta taloudellisesta kasvusta, vai rohkenemmeko tehdä ratkaisuja, jotka tähtäävät menestymisen sijasta pärjäämiseen? Kykenemmkö turvaamaan toisillemme ihannoimamme elintason autoineen, taloineen, vakituisine työpaikkoineen, lomamatkoineen, ravintolailtoineen ja niin edelleen? Vai tulisiko meidän ennen kaikkea tähdätä sellaisiin ratkaisuihin, jotka toisaalta turvaavat mielekkään elämän tulevaisuuden monenkirjavassa yhteiskunnassa ja joilla toisaalta turvataan ympäristön kantokyky? Taannoisella kommentillaan Rinne tuli paljastaneeksi sen ikävän tosiasian, että liian moni sulkee silmänsä ja tyytyy tarjoamaan sellaista mikä miellyttää hetken eteenpäin.

 

Tällä hetkellä tulevaisuuskeskustelua vaivaa tukeutuminen heppoisiin megatrendeihin, kuten kaupungistumiseen taloudellisen kasvun turvaajana. Keskittämiseen tähtäävällä yhteiskuntapolitiikalla haetaan taloudellisia kasautumisetuja. Tämä sosialidemokraateille sekä viheroikeistolle tyypillinen linja on faktisesti totta niin kauan, kun puitteet siihen taipuvat. Mutta kykenevätkö kaupungistumiselle perustuvat yhteiskuntapoliittiset ratkaisut turvaamaan mielekästä elämää olosuhteissa, joissa taloudellinen menestyminen on enää osa kansakuntamme historiallista kertomusta? Tuskinpa. Yhteiskuntaa ei voi rakentaa pelkkien excelien varaan. Monet kaupungistumisfundamentalit perustelevat ideologiaansa talousoptimoinnilla ja tehokkuusteorioilla. Äärimmilleen viedyn tehokkuusajattelun sijaan meidän on ennemmin tai myöhemmin huomioitava myös sellaiset näkökulmat kuin yhteisöllisyys, onnellisuus, vapaus ja tasa-arvo. Hyvinvoivaa ja mielekästä yhteiskuntaa ei voi rakentaa pelkät kasautumishyödyt mielessä.

 

Tulisiko meidän tehdä yhä selkeämmin sellaista politiikkaa, joka tähtää esimerkiksi urbaanien lähiyhteisöjen dynamiikkaan? Voisivatko mielekkääseen elämään ja toimeentuloon perustuvat lähiyhteisöt toimia paremmin kuin jatkuvaa taloudellista kasautumisetua ahneesti hakeva ajattelu? Lähiyhteisöissä työ, eläminen ja meidän kaikkien säädyllinen toimeentulo ei riipu teennäisistä rajoista tai verisestä taloudellisesta kilpailusta. Tähän jälkimmäiseenhän kotikaupungissani Helsingissä nyt pyritään. Eri syistä tapahtuvaa maailmanlaajuista kaupungistumista ei ole syytä torjua, mutta sen mukanaan tuomiin etuihin meidän ei tulisi tuudittautua määräänsä enempää.

 

Suomessa ryhdyttiin visioimaan rohkeammin edellisen taantuman aikana. Jo nyt viisaat ihmiset etsivät uusia menestystekijöitä esimerkiksi tekoälystä ja biotaloudesta. Näissä molemmissa on runsaasti mahdollisuuksia, joita pitää tyrkkiä eteenpäin vauhdilla. Mutta näilläkin innovaatioilla on kytkös sellaiseen globaaliin talousjärjestelmään, jonka tulevaisuus on epävarmaa. Pitää kyetä näkemään metsä puilta, ihminen betoniviidakosta. Pääasia, että uskaltaudumme mukavuusalueiden ulkopuolelle.

 

Itse jätän SuomiAreenan väliin tänäkin vuonna, houkuttelevista ohjelmanumeroista ja kutsuista huolimatta. Sen sijaan kannustan kaikkia mukana olevia nostamaan esille yllä olevia aiheita. Jälkipolvet tulevat niistä kiittämään. Vastineeksi aion pohtia vastauksentynkiä esittämiini kysymyksiin käsivarren maisemissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Minusta taas tilaisuudessa on myös kirkon lobbauksen meininkiä (blogini nimimerkillä).
https://guitarkonkari.vuodatus.net/lue/2017/07/mih...

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Ainakin netissä Suomiareena on aivan sekaisin, liekkö jo lämpöhalvaus iskeny!!?.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen

Tässä ystäväni tekemä yhteenveto Teitin paskanjauhamiskokouksesta!

https://www.youtube.com/watch?v=p_Op3y2U75E

Toimituksen poiminnat