*

Antti Siika-aho Kepulainen Kalliosta

Lumelääkettä, Jan Vapaavuori

Kokoomuksen pormestariehdokas Jan Vapaavuori varoitti eilen, että asuinalueiden eriytymiseen on hyvin hankala puuttua, jos se kerran päästetään tapahtumaan (US 27.03.). Vapaavuori puhuu oikeasta asiasta, mutta hänen arvionsa on riittämätön. Nimittäin meillä on jo syntynyt eriytymisen kierre, jota ei ratkaista lämpimillä vaalipuheilla.

 

Helsingissä alueiden väliset erot ovat kasvaneet tuloeroihin verrattuna moninkertaisesti. Vapaavuoren lääkkeeksi tarjoama taloudellisesti ja sosiaalisesti erilaisten asukkaiden sijoittaminen samoille alueille ei ole kyennyt hillitsemään eriytymistä. Sekoittamispolitiikaksi kutsuttu kovan rahan omistusasuntojen ja vuokratalojen sijoittaminen samoille alueille on riittämätöntä, mutta riittänyt selitykseksi. Kokoomuksen johdolla harjoitetun kaupunkipolitiikan tulokset eivät mairittele. Sen voi havaita mitä tahansa sosioekonomista tilastoa tarkastelemalla. 

 

Yksi nopeasti ratkaistava ongelma Helsingissä on kunnallisten palveluiden kuten neuvontapalveluiden heikko saatavuus. Palveluiden puute ja tietämättömyys niistä vauhdittavat osaltaan nuorten, maahanmuuttajien ja ikäihmisten syrjäytymistä. Etsivä nuorisotyö ja vapaaehtoistyön tukeminen ovat parasta mahdollista ennaltaehkäisyä ruohonjuuritasolla. Helsingissä Keskusta on esittänyt palveluiden, kuten Ohjaamojen, viemistä sinne missä käyttäjätkin ovat. Isossa kuvassa parasta lääkettä ovat uudet työpaikat. Niiden luomiseen Helsinki ei pysty määräänsä enempää, vaan tueksi tarvitaan myös valtiollisia poliittisia ratkaisuja.

 

Olen esittänyt, että kuntavaalien jälkeen Helsingissä tulisi istua alas ja laatia yhteinen ohjelma alueellisen eriytymisen ehkäisemiseksi. Tällaisen ohjelman tulee perustua todellisuuden tunnustamiseen ja sen tulee heijastella helsinkiläisten todellisia tarpeita. Ennen kaikkea ohjelma edellyttää sitä, että Kokoomuksen ja Vihreiden keskinäisen valtakamppailun sijaan luodaan aitoa poliittiset rajat ylittävää kaikkien puolueiden ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Asuinalueiden eriytymiseen ei ole olemassa kuin yksi lääke ja se on sitä karvainta kalkkia, mitä suvaitsevaistolle voidaan juottaa. Eriytymisen kasvu pysähtyy vain ja ainoastaan haittamaahanmuuttoa rajoittamalla.

Neuvontapalveluiden lisääminen on pelkkää puuhastelua, joka ei vaikuta segregaation syntymiseen millään tavoin, koska maahan muuttaa runsaasti sellaista väestöä, joka viihtyy lähinnä keskenään eikä välttämättä edes pyri aktiiviseen kanssakäymiseen kantaväestön kanssa.

Kaupungin tai kunnan perustehtävä ei ole työllistää, vaan tarjota lakisääteisiä palveluja kaupungin tai kunnan asukkaille. Kaikki muu on verovarojen väärinkäyttöä.

Maahanmuuttajille ei pidä keksimällä keksiä töitä, mikäli heistä ei ole tekemään niitä töitä, joita on ylipäätään tarjolla. Jos työtä tai asuntoa ei löydy, niin maahanmuuttaja on silloin väärässä paikassa. Hänelle yhteiskunnalla ei ole käyttöä. Tämän karun kohtalon on kokenut moni kantasuomalainenkin putoamalla ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tällöin palveluja tarjoavat enää pelastusarmeija ja Heikki Hursti.

Juuso Hämäläinen

Tiedän vain yhden kapitalismissa toimivan kaupunkisuunnittelun mallin, joka on pitänyt huolen väestön eriytymisen estosta. Se on Singapore. Sinne voivat poliitikot mennä katsomaan mallia. Singaporessa valtio pakolla sekoitti eri etniset ryhmät asumaan keskenään. Pidän mallia hyvänä, koska siinä eivät eri ryhmät istu alas suunnittelemaan jotain mistä ei tule koskaan mitään kuten Suomessa tehdään. Monipuoluesysteemi ei toimi.

Singaporen malli ei tietenkään koske rikkaita. He asuvat omilla eristetyillä alueillaan.

Toimituksen poiminnat